tiistai 6. lokakuuta 2015

Mäkijuoksua Espoon keskuspuistojuoksussa


Kisakausi sen kuin jatkuu, näitä alimatkojen kisoja voikin juosta aika tiiviillä tahdilla, kun niihin ei tarvitse niin kevennellä ja niistä myös palautuu aika nopeasti. Muutenkin itselläni kestävyys ei ole ollut niinkään se ongelma, vaan nopeuden puuttuminen, niin näillä lyhyillä kisamatkoilla on tullut tehtyä myös tuota vauhtitreeniä. Kisassa saan itsestäni paljon enemmän irti kuin omalla lenkillä. Viime viikonloppuna oli ohjelmassa 7 kilometrin kisa Espoon keskuspuistojuoksussa. Tuolla on jännästi miehille ja naisille eri pituiset reitit, miehillä on juostavana 8 kilometrin reitti ja naisilla tuo 7 kilometrin reitti. Lisäksi lapsille on vielä tarjolla 2 kilometrin ja 4 kilometrin matkat.

Vaikka olenkin viime aikoina lähinnä vain näistä juoksukisoista kirjoitellut, niin olen myös muutakin urheilua harrastanut. Kerran viikossa on ollut Helsinki Triathlonin uintitreenit ja myös vähän pyöräilemässäkin olen käynyt. Lisäksi olen aloittanut taas lihaskunnon tekemisen ja yrittänyt kerran viikossa käydä bodypump-tunnilla ja kerran salilla. Tällä viikolla alkoi myös viikoittainen Heltrin spinning-tunti. Mutta nyt takaisin itse kisaan.
Toisen kilometrin kohdilla aurinkokin paistoi, päällä taas old school -juoksunumerot (kuva täältä)
Olin kolme vuotta sitten viimeksi juossut tuon kisan ja silloinkin menin paikalle pyörällä ja Tuomarilan suunnilla sitten palloilin ympäriinsä yrittäen etsiä lähtöpaikkaa. Tänä vuonna oli ihan sama kuvio, vaikka koenkin omaavani hyvän suuntavaiston. Alkulämppää tuli sitten vedettyä 22 kilometriä maastopyörällä polkien ja kisanumeron haun jälkeen kävin vielä juosten verraamassa vajaat kolme kilsaa. Kävin vähän tutustumaan reittiin ja se oli paljon mäkisempi mitä olin muistanut! Ainakin ensimmäisellä kilometrin pätkällä oli lähinnä ylä- ja alamäkeä. Edeltävästä kisasta viisastuneena menin lähtöasemiin jo viittä minuuttia ennen starttia, en halunnut jälleen missata sitä.

Samassa startissa lähti koko juoksuporukka, mukaan lukien kaikki lapset. Innokkaina lapset tietty menivät eturiviin starttaamaan, joka on vähän hasardikuvio, kun kovaa juoksevat aikuiset painavat heti päälle startissa. Kisa starttasi heti ylämäkeen, joten monilla hidastui tässä vauhti ja pääsin painamaan kohti kärkeä. Samalla koitin tähyillä, että näkyykö edessäni muita naisia, mutta aika miesvaltaista oli edellä juokseva porukka. Toisella kilometrillä oli kohtalaisen tasainen pätkä ja tässä kohdilla yksi nainen juoksi takaa melkein rinnalleni. Koitin vähän kiristää vauhtia ja pääsin hänen edelleen. Suurin piirtein tässä kohdin naiset kääntyivät omalla reitilleen ja miehet jatkoivat eteenpäin. Enää edessä ei näkynyt muita juoksijoita, joita olisin vähän kaivannut kirittäjiksi. Takanani juossut nainen tosin toimi myös hyvänä kirittäjänä, piti pitää vauhtia yllä sen verran, että sain hänet pidettyä takanani. Toisen ja kolmannen kilometrin aikana olin ihan varma, että hän tulee ohitseni. Kilometrivauhdit olivat hitaita johtuen raskaasta reitistä. Koko ajan sai juosta mäkeä. Puolivälin tienoilla tuli parikin niin jyrkkää mäkeä, että meinasin alkaa kävellä niissä. Juoksemaan tonne kisaan oli kuitenkin tultu, joten päätin tikuttaa ne mäet jonkinlaisilla juoksuaskelilla ylös vaikka se ei välttämättä ollut kävelyä juurikaan nopeampaa.
Näköjään oli taas tärkeää saada statsit talteen... (kuva täältä)
Mäet tuntuivat ilmeisesti raskailta myös perässäni juosseella naisella, sillä hän alkoi tippua vauhdistani. Naisten kisareitti yhtyi puolivälin kohdilla miesten reittiin ja odotin koko ajan, että joku mies tulisi sieltä takaa ohi, jotta saisin vähän kiriapua sekä näkisin selkeämmin, että missä reitti menee. Nyt piti aika käännöksissä vähän tarkistella, että menenkö oikeaan suuntaan. Parissa käännöksessä meinasin mennä väärin vaikka reitti olikin aika selkeästi merkattu. Kun huomasin, että aloin saada välimatkaa toisena juoksevaan naiseen, niin aloin vähän hölläämään vauhdissa enkä puristanut ihan kaikkea irti itsestäni. Edeltävällä viikolla Puistolajuoksussa sain itsestäni selkeästi enemmän irti, kun tavoittelin toisen naisen selkää.

Edelleenkään takaa ei tullut niitä miesjuoksijoita. Kolme vuotta sitten useampi mies oli juossut ohitseni. Varsinaista loppukiriä ei oikein irronnut, kun oma sijoitus oli varma ja myöskään kovin kummoisia aikatavoitteita ei minulla ollut tuohon kisaan. Maalissa kello pysähtyi aikaan 29.38 ja sillä irtosi tuona päivänä ensimmäinen sija. Tulokset löytyy täältä. Heti perääni maaliin juoksi miesten voittaja. Palkintojenjaosta kävin pokkaamassa pokaalin itselleni ja sitten taas pyörän selkään polkemaan kohtia kotia. Eli kelpo urheilupäivä tuli tuosta sunnuntaista :)

Tämän viikon lauantaina on edessä sitten kauden päätöskisa eli Vantaan maraton. Vähän vilpoisaa keliä on luvassa, pitää vähän pohtia, että missä vaatteissa sitä lähtee juoksemaan. Fiilis maratonin suhteen on tällä erää hyvä, ainoastaan vähän huolestuttaa vähäiset juoksukilometrit. 42 kilometriä on kuitenkin aika pitkä matka juosten. Maratonin jälkeen on tarkoitus hetken aikaa vähän höllätä urheilurintamalla, jotta on sitten taas paukkuja treenata kohti seuraavaa kisakautta. Tämän vuoden kisat eivät kuitenkaan täysin pääty tuohon Vantaan maratonin, todennäköisesti käyn noita lyhempiä kisoja joitakin juoksemassa vielä tämän vuoden puolelle. Kalenteriin on merkattu ainakin Viikin Viitonen ja Aktia Cupin kympit. 
Palkintojenjako (kuva täältä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti